Tutkimuseettinen neuvottelukunta (TENK) antaa ohjeita tutkimuksen ja tieteen tekemiseen. Se ohjeistaa esimerkiksi mitä pitäisi tehdä, kun tutkijaa epäillään vilpistä tai milloin tutkimuksen tekeminen tarvitsee eettisen ennakkoarvion. Tässä kuussa se julkaisi ohjeen tekoälyn vastuullisesta käytöstä tutkimuksessa.
Ohjeistus on aika yleisellä tasolla, mutta enimmäkseen varsin hyvä. Kuten aiemminkin, tutkija on vastuussa tekemisistään käyttämistään työkaluista riippumatta ja on samalla myös vastuussa tekemänsä tutkimuksen mahdollisista seurauksista, olivat ne tarkoitettuja tai eivät.
Ohjeistuksen tekeminen ei varmasti ollut helppoa, koska heti ensimmäisillä sivuilla nousee esiin keskeinen tekoälyä koskeva ongelma: ei ole ollenkaan selvää, mihin kyseinen sana ylipäänsä viittaa:
Suositus ei anna tekoälylle täsmällistä teknistä määritelmää, sillä erilaisiin tekoälyjärjestelmiin liittyy erilaisia ominaisuuksia, jotka tutkijoiden on syytä tunnistaa voidakseen arvioida käyttämäänsä tekoälyjärjestelmää tutkimuseettisestä näkökulmasta. (TENK, 2026, 4)
Alaviite selittää lisää:
Erilaisia tutkimukseen liittyviä tekoälyjärjestelmiä ovat esimerkiksi generatiivinen tekoäly (mm. laajat kielimallit), sulautetut tekoälyvälineet (esimerkiksi kielentarkistus), koneoppimisjärjestelmät ja ketjutettuja itsenäisiä toimintoja suorittava agenttitekoäly. (TENK, 2026, 4)
Yleispätevien sääntöjen muotoilu on hankalaa, kun kyse on niin erilaisista järjestelmistä. Käytännössä vaikuttaisi siltä, että ohjeistus koskee erilaisia koneoppimismalleja, mutta suurin osa ohjeistuksesta vaikuttaisi pätevän erityisesti laajoihin kielimalleihin.
Tällä on väliä koska – kuten TENK myös itse ensimmäisessä lainauksessa toteaa – erilaisiin työkaluihin liittyy erilaisia eettisiä haasteita. Ohjeet ovat kuitenkin niin yleisellä tasolla, että niistä ei voi vetää yksittäisiä työkaluja koskevia johtopäätöksiä ilman työkalun perusteellista tuntemusta.
Tämä johtuu ainakin osittain siitä, että “tekoäly” ei ole koskaan ollut selkeä joukko tiettyjä teknologioita tai työkaluja, vaan yhdistelmä erilaisia aloja ja tavoitteita robotiikasta logiikan teoriaan ja tietokoneiden käytettävyydestä luonnollisen kielen käsittelyyn. “Tekoäly” oli siinä mielessä nerokas keksintö, että se yhdisti monia eri aloja yhteisen nimen alle ja loi samalla mielikuvan itsenäisesti ajattelevasta koneesta, joka herätti myyteistä ja tieteiskirjallisuudesta tuttuja mielikuvia. Toinen alalle ehdotettu nimi “automaattiteoria” ei olisi kyennyt samaan.
Erilaiset koneoppimiseen perustuvat menetelmät ovat tieteessä siirtyneet lyhyen ajan kuluessa erikoisosaajien käsistä kaikkien saataville, joten tällaisille ohjeistuksille on käyttöä. Eettisten valintojen tekeminen vaatii ymmärrystä tekojensa perusteista ja seurauksista. Ymmärrys ei tällä hetkellä vaikuta itsestään selvältä, kun monet korkeasti koulutetut tutkijat kohtelevat synteettistä tekstiä tuottavia koneoppimisjärjestelmiä ikään kuin kyseessä olisi tietoisesti toimiva olento.
Ohjeistus toteaa myös, että joskus eettinen valinta tarkoittaa sitä, että tekoälyjärjestelmiä ei käytetä:
Tekoälyn käyttö voi aiheuttaa huomattavia ympäristövaikutuksia ilman, että se olennaisesti edistää tutkimuksen tavoitteita. Tekoälyä tulee käyttää tutkimuksen tavoitteisiin nähden oikeasuhtaisesti, ja tavoitteiden kannalta tarpeetonta käyttöä tulee välttää. (TENK, 2026, 12)